Pekan tarina
Synnyin muutama päivä ensimmäisten Innsbruckin talviolympialaisten jälkeen. Nimekseni oli tulossa Veikko Kankkonen. Minut kastaneella papilla oli monot jalassa, koska hänet oli saatu kiinni hiihtoladulta.
Omakuva eteisessä vuodelta 1978
Sain ensimmäisen kameran kymmenvuotiaana. Se oli yhtä yksinkertainen kuin nykyiset kännykkäkamerat, mutta silti paljon hankalampi. Ottamansa kuvan näki noin puolen vuoden kuluttua. Järjestelmäkameran sain rippikouluikäisenä. Valhtelin ikäni päästäkseni Vapaaopiston valokuvien vedostuskurssille.
Toiveammattejani: PKOn poika (Pohjois-Karjalan Osuuskauppa), lika-auton kuljettaja, keksijä, astronautti, askartelunohjaaja, lehtivalokuvaaja, ympäristöhygieenikko, ympäristötoimittaja, GIF-animaattori…
Nuoren valokuvaopiskelijan omakuva vuodelta 1987
Nuoruudessani liftasin tuhansia kilometriä vuosittain.
Kyydin sai parhaiten autoon, jossa oli vain yksi kuljettaja.
Kuva Talaskankaalta 1989.
Teksti poistettu virheellisenä romaanikäsikirjoituksesta.
Tässä vaiheessa elämää ansioluettelolla ei ole enää kysyntää. Kaikki suuret haut on jo tehty. Mutta kuten kaikessa, tämänkin taidon oppii vasta sitten, kun se on liian myöhäistä.
Heijastus kodin peilissä, 2002
Kun ihmiseltä rajataan osa mahdollisuuksista, hän alkaa käyttää jäljellejääneitä resurssejaan monipuolisemmin. Tämä pätee niin taiteessa kuin elämässä itsessään.<<<
Tämän sivun sisältö päivitetty: 06.06.2025
